"Avain tunteiden taloon"- kirjan viilit keskittymisharjoitukset on tarkoitettu ryhmälle, mutta sovellan kiinnostavaa otsikkoa tämänhetken tilitykseeni. Eräässä harjoituksessa joku alkaa kertoa tarinaa, jonka kulkuun toiset vaikutatvat hyväksymällä tai hylkäämällä kertojan väitteet.

Kuvittelen kertovani alkusyksyn tapahtumia ääneen. Mikä koetusta johdettu ja päätelty on arvokasta tietoa, käyttökelpoinen asenne? Väitän itseäni vastaan jos vähänkään kyseenalaistan oman arvoni tai kelpaamiseni enkä suostu syyllistymään epäonnistuneen suhteen jälkipuintikeskusteluissa. Ihmettelen sukulaisten taitamattomuutta näiden viestittäessä käskymuotoja pariutumiseni alusta asti: "älä rakastu, älä muuta yhteen, jätä se!" Sivusta seuraajan on helppo olla ratkaisukeskeinen tarjoamatta vaihtoehtoa! Olin toki jo ehtinyt rakastua, tyylilleni uskollisena ns. "kybällä", intohimoisen kokonaisvaltaisesti. Kohde ei ollut yhtä avoin, jolloin pahoitin mieleni heti kuherruskuukautemme aikana. Mokoma mies oli hankkinut minulle opiskeluajaksi asunnon vastapäätä kotitaloaan, eikä suhde "saanut ilmaa" kytätessämme toisiamme. Usea paikkauntalainen tunsi miehen perhesotkut, ja oppilaitokseni henkilökunnasta liian moni, asennoituen eronneen seurustelua tai avoliittoa vastaan useammin kuin puolesta. Uimarannalla en välittänyt herättämästämme huomiosta, olnihan komean miehen rinnalla ylpeän onnellinen. Välillä, sillä tarpeeni eivät tulleet kuulluksi ja kuten aivan liian myöhään ymmärsin, mies ei ollut antanut itselleen lupaa uuteen suhteeseen, ja piti suhdettamme väliaikaisena.

Selittelinkö enemmän kummitädin viime syksyiselle äänelle vai itselleni, tapahtunut on nyt takanapäin ja itselleni on alkanut kehittyä ymmärrys ainakin itseä kohtaan, jota ihmistä minä rakastan oikeasti! Surullista, mutta siedettävän, on tosiasia, etten ole osannut suojella avointa valmiutta rakastaa toista sukupuolta täysillä,kokonaisvaltaisesti. Kohde pitää valita varovasti ja viisaudella, ainoastaan ammatillinen "väkisinrakastaminen" on tietynlaisena sallittua, hoitotuloksen sitä vaatiessa. Minäkään en onnistunut kokonaan käsittelemään ammattilaisen keinoin vaikean suhteen ratkaisuja, ennenkuin osasin tehdä päätöksen lähteä miehen luota lopullisesti.

Nyt haluan tarinani jatkuvan selviytymisestä kertovana, kokemuksista oppineen viisaina valintoina ja kriisin tarpeelliset vaiheet perusteellisesti läpikäyneenä. Kuin puhdistuneena, kaikkeen valmiina aloitan uuden vaiheen rakastamani naisen, oman itseni kanssa. Tulee aika, ja on jo,lähestyä muita ihmisiä, aikanaan omissa suhteissaan epäonnistuneita. Itseni tuntien, tunteeni tunnistaen koen olevani tarpeeksi vahvoilla neuvoteltaessa lähestymispelin ehtoja. Nautin täsmähetken tuoksuvasta, tuntuvasta elämästä ja uusista rakakuden tunteista, vielä kohdettaan hakevista. Rakastan elämää!