Laatikkokaupalla kirjoja hyllyttäessä käteen sattuu Valkoisen talon vieraskirjana kevään ajan toiminut kovakantinen, ja tulen testanneeksi tunnetilani erosta ollessa jo kaksi kuukautta. Haikeus valtaa mielen enää pieneksi hetkeksi, eikä ihme: Love story- otsikon alle kirjailijana esittäytyvä ex-sulho kirjoitti "Halaukset hehkeässä lempeän lemmen lämmössä" ja seuraavalle sivulle: "Meil on täs niin hulppeet läänit asua kahestaan". Niin oli, molemmilla oma työhuone, keittiössä leivinuuni ja valtavankokoisessa olohuoneessa kuntosalin lisäksi rummut vahvistimineen, kotiteatterista puhumattakaan. Isolla pihalla otettiin aurinkoa, pelattiin pallopelejä ja kasvatettiin kotipuutarhaa. Mutta. Minä en kuulunut sinne! Olin ollut hirvittävän yksinäinen pienellä paikkakunnalla ristiriitaisesti käyttäytyvän miehen "susiparina", enkä ikinä vakuuttunut huoneeseensa sulkeutuvan sulhon tunteista omiani kohtaan. Säilytin kuitenkin kaiken aikaa kokemuksen omasta tasapainoisuudesta, siksi sain lähdettyäkin. Nyt toivon kaikin mokomin exälleni paluuta perheeseensä tai uutta onnea.

Eilen pyöräilin ostarille ja löysin alle kympillä kirkuvan vihreät parin kilon käsipainot. Synkän säätiedotuksen kuultua siirsin kukkaruukut sisään, onhan minulla kaupungissa iso huone myös kuivata pyykkiä, opiskella ja kokata. Olen hankkinut keräkaalin toisensa perään morsiandieettiä noudattaakseni. En ole vastannut kosintaan, mutta seuraan tv-formaattia kylläkin itseäni nuorempien naisten kuuden viikon kuurista hääpukuun mahtuakseen. Siinä lihaskuntoharjoittelu yhdistetään aerobiseen kestokuntoiluun terveellisen ravinnon mutta laihduttavan kalorimäärän kanssa. Minäkin pyöräilen ja aloitan uuden päivän marjapuurolla.

Rukoilin kohtaavani kotiinpalattua vanhoja ystäviä, sellaisten kauttahan onnistuu todennäköisemmin tutustua sielunkumppaniehdokkaisiin. Olin jo urautunut vakavana suorittamaan arkea, ajatellen olevan loogistakin vastaeronneena siirtää romanttiset kuvitelmat tuonnemmaksi. Sitten kohtasin komean vastakkaisen sukupuolen edustajan hymyilevän katseen kesken työpäivän. Ympäristön tukiessa arviotani kiinnostuksen laadusta alan varovasti  sallia itseni tuntea mieltä hivelevän tunteenpoikasen: taidan olla ihastumaisillani!