Havahduin hereille jo aamukolmelta ja uskalsinkin oikeastaan ensi kertaa tiedostaa muutoksen aiheuttaman rytmihäiriön elämässäni. Kelasin tilannettani samalla kun kohotin verensokeria  syömällä porkkanan ja tuoreherneitä. Muuttolaatikoiden päälle oli pudonnut sopivasti kirja "Avain tunteiden taloon"(Leena Ilkka, Heli Tamminen, 2004, Päivä Oy), jonka takakannen teksti alkaa: "Pidätkö itsestäsi huolta? Liikutko ja syötkö terveellisesti?Lepäätkö tarpeeksi? Rukoiletko päivittäin? Nämä kaikki vaikuttavat suuresti hyvinvointiimme, mutta on vielä yksi tärkeä asia: ilmaisetko tunteesi?"

Henkilökohtaisessa tunnemyrskyssäni lievitin tuskaa jo toisen kerran viinillä. Lauantaina petyin muuttomiehiini, siskon perheeseen, joka lähti viettämään päivää aurinkoon ilman minua. olinko liian murheellista seuraa? Eronnut nainen on räjähdysaltis Miina, vaarallinen joukossa! Ostin punkkua evääksi ja retkeilin yksinäisen ystävän pihakutsuille. Miespuolinen kaverini erehtyi kuitenkin ilmaisemaan helliä tunteitaan, jolloin olin pakotettu tankojuoppona pikatien varren pyöräreittiä seikkaillen palaamaan kotiin. Tuli käsiteltyä hylkäämisen kokemusta rankemman kautta.

Minulla on uusi koti! Jätin viikonloppuna taakseni vuoden pituisen ihmissuhteen, joka alkoi nettikirjoitteluna, jatkui liian pian "peiton alla"- seurusteluna päättyen lopulta yhteen muuttamiseen "the white houseen" pikkukaupungin laidalla. Nyt tarvittaisiin ihme, jotta elämä kahdella paikkakunnalla toimisi, tai tämä vanhan vuokra-asunnon takaisinvaltaukseni tarkoittaa lopullista eroa. Olen tosin hakenut Valtionrautateille töihin ja junamyyjänä voisin pysähtyä useinkin reitin loppupäässä. Toisaalta yritän työllistyä kokopäivähommiin, siksikö, että olisi varaa matkustaa tapaamaan häntä, johon kaikin mokomin täysillä rakastuin viime syksynä. Vastaeronneeseen ja ristiriitaiseen mieheen tutustumisessa tunteiden vuoristoradalla mentiin lujaa syvällä jyräten!

Suvantokokemus suhteessa tuli vasta vasta tunteiden laimennuttua, koettuani viimein "enough is enough". Nyt testaamme eron vaikutusta, voisiko toiseen kohdistuvien tunteiden kuolema olla kivuton? Ei se siltä tunnu! Olen tietenkin kriisissä jo pelkästään elämänmuutoksen takia, vaikka palasin vanhaan asuntooni yllättäen alivuokralaiset poisajettua. Siskon kolmihenkisen perheen oltua muuttoapuna minulla on makuuhuoneessa lasten sänky, ruokailutilassa pyöreä pöytä ja tietokoneen sekä tv:n alla omat tasot. Yksi varastohylly ottaa vastaan opiskelukansiot, muuten seinien vierillä on pelkkää tilaa, kunhan upotan pahvilaatikolliset komeroihin. Kovin köyhää, verrattuna kalustukseen josta lähdin: iso vuodesohva hallitsi olohuonetta ja nukuin yöni leveällä runkopatjasängyllä. Mutta en menettänyt parisuhteessa pelkkiä huonekaluja...

Siskonmies naulasi oven päälle elämänohjeeksi kyltin "LIVE WELL*LAUGH OFTEN*LOVE MUCH". Avain tunteiden taloon- harjoituskirja muistuttaa, miten tärkeää on oppia käsittelemään tunteita, etteivät ne hallitse liikaa käytöstämme. Järjen on aina oltava tunteen rinnalla. Pohdinkin tässä saaneeni uuteen elämään jo järjestystä, asiat nimenomaan tärkeysjärjestyksessä suorittaen. Perjantaina kävin työhaastattelussa, josta saadun matkakorvauspaperin lähetin seuraavana arkipäivänä maksajalle. Tililleni ehkä piankin tulevan rahan käytän matkakorttiin liikkuakseni sujuvasti pääkaupungissa. Nyt on vuorossa pitkät pyöräilyt estävän jalkahaavan hoito, kun pääsin terveyskeskuksen haavanhoitajan asiakkaaksi. Torstaina saan labrakoetulokset ja haavani tutkitaan taas asiantuntevasti. Olin eilenkin haastateltavana työllistyäkseni, ja lähettänyt useita hakemuksia työnantajille, joten työkuntoa tarvitsen ehkä jo pian.

Asunnolla saavat muuttolaatikot lojua sikinsokin, sillä asioin ensin kaupungilla yrittäen muistaa hoitaa kaiken.  Olen nyt yhden hengen talous, neuvottelen asioista itsekseni! Se suretttaa, mutta voinhan kesällä pukeutua peittäviin aurinkolaseihin...Yksinollessa itkettää, ja eilen isän soitettua ja varotettua masentumasta, pyöräilin heti ostarille hakemaan viinipullon. Join punaisen juoman melkein yhdellä istumalla tv-ruudulta toisten elämää tuijottaen. Nyt sitten ryhdistäydyin ruokailemalla ja päättämällä ymmärtää ja armahtaa kipeästi tuntevaa itseäni. Juon paljon vettä ja lepään lisää ennen uutta työpäivää. Eilen ilmoittauduin työ- ja elinkeinotoimistoon, tänään ovat vuorossa energialaitos(sähkösopimus), KELA(asumistukihakemus) ja  sosiaalitoimisto(toimeentulotukihakemus). Kotikoneella täytyy hoitaa kirjeenvaihto velkojien kanssa: kaikki odottakoot työllistymisuutisia. Harkitsen myös puhelinnumeroni antamista vanhalle ihailijalle, joka ilmaisi ilonsa paluumuutostani lähettämällä yhteystietonsa. En aio kuitenkaan lohduttautua kenenkään sylissä, olihan yksi kaveri jo ehdottamassa kimppakämppäämistä, musta mies! Haavoittuneisuuteni taitaa vaikuttaa kärpäspaperin tavoin...